27 päivää syyskuussa: Kahdeksas ottelu, Moskova

Jääkiekon historian suurin ottelu pelattiin viisikymmentä vuotta sitten tänään Moskovassa, Luznikin urheilupalatsissa. Yksikään jääkiekko-ottelu ei ole paremmin vastannut termiä “The Big Game” kuin Neuvostolliton ja Team Canadan välisen kahdeksan ottelun Summit Seriesin viimeinen ja ratkaiseva ottelu. Ei ennen, eikä sen jälkeen.

Sisällysluettelo

Northside, 28. syyskuuta 1972

Kanadassa, tai jääkiekon kotimaassa, kuten tällä blogilla tätä jättimäistä maata usein kutsutaan, oli viisikymmentä vuotta sitten 22 miljoonaa asukasta. Siis jokainen mies, nainen, ja lapsi mukaanlaskien.

Kuusitoista miljoonaa heistä katsoi sinä päivänä jääkiekkohistorian tärkeimmän ottelun suorana televisiosta. Neuvostoliiton ja NHL-ammattilaisista kootun Kanadan välinen, kaiken ratkaiseva ottelu alkoi kello 20.00 Moskovan aikaa.

Tämä tarkoitti sitä, että kun kiekko putoaisi jäähän kello oli 13.30 St. Johnsissa, Newfoundlandissa, 13.00 Halifaxissa, 12.00 Torontossa ja Montrealissa, 11.00 Winnipegissä, 10.00 Edmontonissa ja Calgaryssä, sekä 9.00 aamulla Vancouverissa

Mieleeni tulee usein Edmontonin karulla Northsidella kasvaneen kaverini Kennyn tarina tuosta päivästä. Ken oli 10-vuotias poika ja lähdössä tuona aamuna kouluun veljensä kanssa. Poikien isä Don oli tyypillinen sen ajan faija. Hommat piti hoitaa, koulusta ei koskaan lintsattu, ja niin edelleen. Mutta tuona aamuna Don kysyi yhtäkkiä, että mihinkäs pojat olivat menossa.

Kun he vastasivat, että kouluun, isä sanoi: “Ei tänään. Tänään me jäämme kotiin katsomaan jääkiekkoa.”

Kahdeksas ottelu, Moskova

”Henderson has scored for Canada” on kuuluisin lause Kanadan kansallisessa historiassa. Sen lausui vain 34 sekuntia ennen Summit Seriesin kahdeksannen ottelun loppua 69-vuotias jääkiekkoselostajapioneeri Foster Hewitt. Hewittin sanat Helsingin ja Lontoon kautta kulkeneen kansainvälisen kuvayhteyden lävitse kuulostivat rintamalta raportoineen sotareportterin sanoilta. Vielä yksi vaihto, ja 27 päivää kestänyt kylmä jääkiekkosota oli yhtäkkiä ohi.

Tämä ei ollut oikeastaan kaiken ratkaiseva yksi ainoa peli. Ei edes seitsemän ottelun playoffsarja loordi Stanleyn Kannusta. Tämä oli 27 päivän, lähes koko syyskuun kestänyt, käsittämätön tarina. Kaikenlaisia mahdollisia nousuja ja laskuja. Musertavia tappioita, mahtavia voittoja. Toivottomuutta, toivoa. Tunteiden vuoristorataa niin katsomoissa, kaukalossa, penkillä, puhuhuoneissa kuin kotisohvillakin.

Nyt tämä kaikki ratkaistaisiin yhdellä ottelulla. Kaikki pelissä. Kaikki rahat pöydällä ja vieläkin enemmän. Kansallinen identiteetti koetuksella Kanadassa. Yksi asia oli varmaa jo ennen peliä: se, kuka tämän tulisi voittamaan, todella ansaitsisi voittonsa.

Tässä toiseksi viimeinen postaus retrosarjasta ”27 päivää syyskuussa”, jonka tarkoituksena on ollut seurata jääkiekkohistorian dramaattisinta pelisarjaa ottelu ottelulta kanadalaisesta näkökulmasta.

Suurin ottelu

Syyskuun 28. vuonna 1972 Luznikin urheiluhallissa Moskovassa pelattu Summit Seriesin kahdeksas ottelu on jääkiekon historian suurin ottelu. Yksikään jääkiekko-ottelu ei ole paremmin vastannut termiä ”The Big Game” ennen tai jälkeen Summit-sarjan päätösottelun.

Kuten Kanadan päävalmentaja Harry Sinden oli seitsemännen ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa luvannut, ottelusta tuli kaikkien aikojen paras. Teknisesti ja taiteellisesti parempia pelejä on varmasti nähty, mutta ei tätä isompaa. Eikä ehkä koskaan nähdä.

Tämän ottelun voittajalle ei ollut luvassa minkäänlaista virallista titteliä tai aineellista palkintoa. Kyseessä oli jotain paljon suurempaa. Tämä oli taistelu jääkiekon maailmanherruudesta. Jännitys ja draama itse ottelussa oli lähes sietämätön.

Ottelun aikana tapahtuneet värikkäät tapaukset lähes jättivät itse pelin varjoonsa muutaman kerran. Tähän päälle vielä ottelua edeltänyt kiihkeä ja omituinen vehkeily, jonka vuoksi koko peli oli vähällä jäädä kokonaan pelaamatta.

Ottelua edelsi kabinettisota erotuomareitten valinnasta, jossa päästiin jonkinlaiseen ratkaisuun vasta noin puolen päivän aikaan ottelupäivänä. Tuomareitten merkityksestä kummallekaan joukkueelle voidaan tietenkin esittää argumentteja miten päin tahansa. Summit Series pelattiin kansainvälisillä säännöillä, mikä ei missään tapauksessa suosinut NHL-pelaajien pelityyliä.

Pelisarjan voiton ollessa yhden viimeisen ottelun varassa, kumpikin osapuoli yritti tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja saadakseen pienenkin edun puolelleen.

Harry Sindenille erotuomarikikkailu toi stressiä ja harmaita hiuksia. Ennen seitsemättä ottelua neuvostoliittolaiset olivat kertoneet, että länsisaksalaiset tuomarit Josef Kompalla ja Franz Baader oli lähetetty kotiin eikä heitä enää nähtäisi pelisarjassa.

“He valehtelivat meille”

”He valehtelivat meille”, kirjoitti Sinden päiväkirjaansa päivää ennen ottelua. ”Nyt he sanovat, että länsisaksalaiset tuomitsevat viimeisen ottelun. Voitteko uskoa sitä? Ystävyyden henki. Ja paskat. Nämä kaverit varastavat paikat hampaistasi jos hymyilet tarpeeksi pitkään.”

Sinden oli saanut tiedon alkuperäisen, pelisarjan alusta saakka käytössä olleen, ja kuukausia aikaisemmin sopimuksella sovitun erotuomarikäytännön muutoksesta kanadalaiselta diplomaatti Gary Smithiltä, johon neuvostoliittolaiset olivat ottaneet yhteyttä.

Neuvostoliiton kiekkojohtajat olivat järjestäneet Sindenin, Alan Eaglesonin ja John Fergusonin tietämättä tapaamisen Kanadan hallitusta pelisarjassa edustavan senaattori Arthur Laingin, Kanadan kiekkoliiton johdon, ja suurlähettilään kanssa muuttaakseen erotuomarisopimusta ennen viimeistä peliä.

Smithille oli kerrottu erotuomareiden itse päättäneen ryhmänä, että länsisaksalaisten tulisi viheltää viimeinen peli.

Seurasi joukko tapaamisia, joihin Sinden ja Alan Eagleson ottivat mukaan alkuperäiset kirjalliset sopimukset tuomareitten valinnasta. Kumpikin joukkue valitsisi tuomarit joka toiseen otteluun. Neuvostoliiton oli Kanadassa annettu sopimuksesta poiketen valita tuomarit myös neljänteen otteluun, mutta siitäkään vieraanvaraisuuden osoituksesta ei nyt ollut apua.

Kanadalaiset uhkasivat lähteä kotiin jos sopimuksista ei pidettäisi kiinni.

Neuvostoliittolaiset olivat saamassa $200,000 maksun ottelun televisioinnista. Kanadalaiset käyttivät uhkausta ottelun peruuttamisesta neuvotteluaseenaan.

Neuvostoliittolaiset selittivät, että sopimus oli koskenut vain seitsemättä ottelua. Neuvottelujen päätyttyä ratkaisemattomaan, osapuolet tapasivat vielä ottelupäivän aamuna. Ensimmäisen tunnin ajan Sinden ja Eagleson yrittivät alkuperäistä sopimusta käyttäen osoittaa, että Kanadalla oli oikeus valita tuomarit viimeiseen otteluun.

Kanadalaisten valinta oli seitsemännen ottelun tuominneet Uve Dahlberg ja Rudolf Bata.

”Lopulta sanoin Aleksandr Greskolle suoraan”, kirjoitti Sinden, ”kuulkaa, me pelaamme ruotsalaisella ja tsekkiläisellä tuomarilla, tai emme pelaa ollenkaan.”

”Gresko katsoi minua kylmästi sekunnin ajan. Katseella, joka voisi tappaa. Sitten hän sanoi:

Neuvostoliitossa me teemme päätökset. Ette te.”

Sindenin ja Eaglesonin raivostuttua, ja vaadittua neuvostoliittolaisia virallisesti myöntämään, että he rikkoivat sopimuksensa, tulkkina toiminut kanadalainen diplomaatti Gary Smith ehdotti diplomaattista ratkaisua. Smith ehdotti, että kumpikin osapuoli valitsisi yhden tuomarin.

Neuvostoliittolaisten poistuivat omaan palaveriinsa. Sitten he tulivat takaisin, ja suostuivat.

”Ok, me valitsemme ruotsalaisen”, sanoi Sinden.

”Olemme pahoillamme, mutta ruotsalainen on sairastunut. Kävimme hänen hotellillaan aamulla ja hän ei ole tarpeeksi hyvässä kunnossa tuomitakseen tänä iltana”, sanoi Andrei Starovoitov.

Sinden ja Ferguson katsoivat toisiaan silmiin epäillen. Kanadalaiset suostuivat ottamaan tsekin, koska ruotsalainen ei siis ollut käytettävissä.

”Tämä tapaaminen neuvostoliittolaisten kanssa päättyi pahoilla mielin kaikkien osalta”, kirjoitti Sinden. ”Kättelimme lopuksi, mutta kätemme olivat kuin kylmät kalat.”

Neuvottelujen jälkeen Sinden lähetti Kanadan kiekkoliiton edustajan hotelli Metropoleen tarkistamaan Uve Dahlbergin tilanne.

Kirjan ”The Days Canada Stood Still” mukaan Dahlberg kertoi Starovoitovin uhanneen, ettei hän koskaan pääsisi viheltämään kansainvälisissä kisoissa, jos hän tuomitsisi kahdeksannen ottelun. Siinä syy ruotsalaisen yllättävään sairastumiseen.

Pihvit ovat loppuneet

”Päästyämme neuvotteluista, pelaajat ottivat iltapäivänokosensa ja tulivat alas hotellin ravintolaan ottelua edeltävää ruokailua varten”, kirjoitti Sinden päiväkirjassaan.

”Siellä meille kerrottiin, että Kanadasta tuomamme pihvit olivat loppuneet. Meillä piti olla 100 pihviä jäljellä viimeistä ottelua varten, mutta ne olivat kadonneet. Henkilökunnan mukaan olimme laskeneet väärin. Tässä maassa neljä kertaa 50 on 300. Meillä se on 200.”

”Intourist Hotellin keittiöhenkilökunta syö pihvi-illallisia meidän laskuumme seuraavien viikkojen ajan. Toivottavasti he tukehtuvat niihin kuten heidän jääkiekkojoukkueensakin.”

Taikauskoa

Viimeisestä Kanadan ottelusta jäältä buuatun Team Canadan pelaajat eivät vielä Moskovassa voineet tietää, miten suuret mittasuhteet Summit Series oli Kanadassa saanut. Pelaajien vastaanottamat noin 50,000 kannustavaa sähkösanomaa ja kirjettä kertoivat joukkueen suosiosta.

Huoltajat vuorasivat kolmen huoneen pukukopin, ja koppiin johtavien käytävien seinät Luznikilla näillä onnentoivotuksilla.

Valmentaja Harry Sinden ryhtyi Moskovassa taikauskoiseksi. Hän muisti Toronton ottelun olleen ainoan, jonka verryttelyä hän ei ollut käynyt katsomassa. Kanada oli voittanut. Niinpä hän jäi valmentajien huoneeseen kuudennessa ottelussa, ja sen jälkeen verryttelyn ajaksi. John Ferguson pystyi tekemään tarvittavat havainnot.

Sinden ja Ferguson noudattivat samaa kaavaa otteluvalmisteluissaan taikauskoisesti. Sinden piti samoja kenkiä.

”Fergie tuli huoneeseeni ja joimme kaksi paukkua skottilaista veden kanssa tasan kello 17.15, kuten aina pelipäivinä. Sitten menimme paikoillemme bussiin.”

Myös pelaajat toimivat taikauskoisesti. Peter Mahovlich tarkisti, että jokainen istui samalla paikalla bussissa kuin aikaisemminkin. Sitten Kanadan bussi aloitti hiljaisen matkansa läpi Moskovan katujen, kohti jäähallia.

Bobby Orr?

Kolmen Kanadan puolustajan pelaamisesta päätettiin vasta kahdeksannen ottelun verryttelyn jälkeen. Gary Bergmanilla oli selkävamma. Pat Stapleton oli satuttanut nilkkansa. Bill White ei pystynyt luistelemaan normaalisti kantapäävamman vuoksi.

Harry Sinden harkitsi Bobby Orrin käyttämistä viimeisessä ottelussa, mutta ideasta luovuttiin. Orrin polvi ei ollut vieläkään pelikunnossa. Neuvostoliiton joukkue oli katsonut kaikki Kanadan harjoitukset Moskovassa nähdäkseen Orrin. Laukaukset ja syötöt lähtivät normaalisti, mutta #4 ei pystynyt luistelemaan.

”Ajattelin, että toisin hänet pelaamaan vain ylivoimatilanteet, mutta nämä tuomarit eivät anna meille monia tilaisuuksia ylivoimalla”, kirjoitti Sinden. ”Olemme saaneet noin yhden ylivoiman per ottelu. Yhden pelaajan ei kannata pukea kahta minuuttia varten.”

Nuori puolustaja Dale Tallon puki verryttelyyn varmuuden vuoksi, mutta kaikki kolme ontuvaa puolustaja ilmoitti pelaavansa.

Dryden maaliin

Kanada teki kaksi muutosta viimeiseen otteluun. Maalille tulisi Ken Dryden. Hieman yllättävä valinta, ottaen huomioon Tony Espositon loistavan pelin seitsemännessä ottelussa. Sinden ilmoitti Drydenille, että tämä aloittaisi, ja tulisi pelaamaan loppuun saakka. Maalivahtia ei vaihdettaisi yhden virheen vuoksi.

Ken Dryden kuvaili kirjassaan ottelua edeltäneitä 36 tuntia ”elämäni epämukavimmaksi, jännityksen täyttämäksi ajaksi. Vaikka tein jotain muuta jääkiekkoon liittymätöntä, sama tunne jatkui. Vatsa tuntui oudolta, jalat olivat kumia, pelko päällä.”

Kenttäpelaajista kaksi ottelua syrjässä istunut, isojen ottelujen mies Frank Mahovlich pääsi jäälle Bill Goldsworthyn tilalle. Big M:llä oli paljon kokemusta Stanley Cupin seiskapeleistä. Häntä paineet eivät haittaisi.

Neuvostoliitto tekee vain yhden muutoksen kokoonpanoonsa. Seitsemännen ottelun sivussa levännyt Valeri Harlamov pelaisi viimeisen ottelun.

Tarkkasilmäinen huoltaja Frosty Forristal näki Harlamovin kävelevän nilkkaansa varoen Luznikille, ja meni ilmoittamaan Kanadan joukkueelle. Minuutteja myöhemmin hänen ilmoitettiin pelaavan saatuaan kipua helpottavan piikin.

”En halua, että kukaan tekee mitään ylimääräistä”, neuvoo Sinden pelaajiaan. ”Mutta jos Harlamov sattuu luistelemaan vierellä, kutittakaa häntä hieman.”

”Emme oikeastaan olleet huolissamme Harlamovista”, kirjoitti Sinden päiväkirjaansa. ”Ron Ellis oli pitänyt hänet aisoissa ensimmäisen pelin jälkeen. Tuomaripeli huolestutti meitä paljon enemmän.”

Epävirallinen vapaapäivä

Kanadassa koko maa ottaa torstaina, syyskuun 28. 1972 epävirallisen vapaapäivän. Työpaikoilla työntekijät joko lähetetään iltapäiväksi kotiin, tai ottelua seurataan TV:stä. Kouluhallitus antaa virallisen luvan joko sulkea koulut päiväksi, tai antaa oppilaitten katsoa ottelu jumppasaleihin tai luokkiin tuoduista televisioista.

Tällä päätöksellä vältytään historiallisen suurelta opettajien sairaspäivältä, ja lisätään miljoonia katsojia TV-lukuihin.

Baarit, ravintolat, hotellien aulat, kodinkoneliikkeet ja tavaratalojen elektroniikkaosastot täyttyvät ihmisistä. Kadut ja isommat tiet ammottavat tyhjyyttään.

Kokoonpanot kahdeksannessa ottelussa

CCCP

  • Tretjak – Sidelnikov
  • Lutshenko – Tsigankov
  • Ljapkin – Vasiljev
  • Gusev – Kuzkin
  • Jakushev – Shadrin – Anisin
  • Harlamov – Maltsev – Vikulov
  • Blinov – Petrov – Mihailov
  • Mishakov – Volchkov

Team Canada

  • Dryden – T.Esposito
  • Lapointe – Savard
  • Stapleton – White
  • Bergman – Park
  • Parise – P.Esposito – Cournoyer
  • Hull – Ratelle – Gilbert
  • Henderson – Clarke – Ellis
  • F.Mahovlich – P.Mahovlich

Stetsonit päähän

Tämän ottelun ennakkoseremonioissa neuvostoliittolaiset saavat vihdoinkin valkoiset Stetsoninsa, joita he eivät Edmontonin välilaskunsa aikana saaneet. Voiko kanadalaisempaa matkamuistoa olla kuin USA:ssa tehty lännenhattu?

Kanadalaisten tarkoituksena on lahjoittaa ottelun alussa isännille kiitokseksi Brittiläisen Kolumbian Haida-alkuperäisheimon tekemä toteemipaalu, tuomalla se jäälle. Tällä eleellä vastataan neuvostoliittolaisten Vancouverin peliä edeltäneeseen puunukkelahjaan.

Aleksandr Gresko käy minuutteja ennen seremonian alkua ilmoittamassa Alan Eaglesonille, ettei toteemipaalun tuomiseen ole aikaa TV-lähetyksen alkamisen vuoksi. Eagleson kieltäytyy, ja sanoo vievänsä parimetrisen, Kanadasta saakka raahatun paalun aloituspisteeseen. Pelaajat saavat vaikka kiekkoilla sen ympäri.

Toteemipaalulle löytyy lopulta aikaa TV-seremoniassa.

Ei rakkautta esittelyssä

Gary Bergman ja Bobby Clarke vastaanotetaan pelaajaesittelyssä voimakkain vihellyksin. Luznikin yleisö on oppinut tunnistamaan näytelmän pahat pojat. Boris Mihailov saa buuaukset viimeistä kertaa paikalle tulleilta kolmelta tuhannelta kanadalaiskatsojalta.

Ensimmäinen erä

Sinden laittaa ensimmäiseen aloitukseen ketjun Esposito – Cournoyer – Parise.

Bobrov lähettää Shadrinin, Jakushevin ja Anisinin. Anisin pääsee koettamaan Drydenin itseluottamusta heti ensimmäisessä vaihdossa.

Sinden vaihtaa ketjua seuraavaan aloitukseen, mutta Bobrov ei. Sitten Bobrov laittaa nopeasti ketjun Maltsev – Vikulov – Harlamov jäälle lennossa. Ketju saa kaksi hyvää maalipaikkaaö ennenkuin Sinden saa tätä ketjua vastaan koko sarjan pelanneen Clarke – Ellis – Henderson jäälle.

Ajassa 2:25 Josef Kompalla viheltää ensimmäisen jäähyn Kanadalle. Aleksandr Maltsev lentää komeasti siniviivalla Bill Whiten mailan yli. Selostaja Foster Hewitt kutsuu Maltsevin kaatumista selväksi filmaukseksi.

White saa kakkosen estämisestä.

Vain 36 sekuntia myöhemmin Kanadan alivoimaa pelaamaan tullut Peter Mahovlich pitää Jakushevia kiinni tämän kaartaessa omalta alueelta. Mahovlich kaatuu Jakushevin päälle puolustaja Valeri Vasiljevin työntämänä, ja saa myös estämiskakkosen Kompallalta.

Sindenin pahimmat painajaiset saksalaistuomarista ovat osoittautumassa todeksi. Aikaisemmissa seitsemässä ottelussa oltiin vihelletty vain kaksi estämisjäähyä. Nyt kaksi Kanadalle kolmessa minuutissa.

Esposito, Park ja Bergman menevät jäälle pelaamaan kolmen miehen alivoimaa.

Neuvostoliiton ylivoima pääsee Kanadan alueelle helposti, ja Juri Ljapkin ampuu kovaa p-pisteen takaa. Dryden torjuu polvisuojuksellaan. Maltsev nostaa reboundin rystyltä tolppaan. Jakushev korjaa kiekon rystyltä maaliin. Kuudes maali jo Summit-sarjassa isolta #15:a. 10. piste.

Neuvostoliitto johtoon 1-0 ajassa 3:34.

Vain kymmenen sekuntia maalin jälkeen Vladimir Petrov saa todella kyseenalaisen kakkosen Phil Espositon koukkaamisesta. Petrov ihmettelee hieman, mutta ei protestoi enempää.

Vain 26 sekuntia Petrovin jäähyn jälkeen Maltsev kaatuu näyttävästi jo toistamiseen muutaman minuutin sisällä, tällä kertaa JP Parisen mailasta.

Lähempänä tuomarina ollut Rudy Bata ei reagoi ollenkaan Maltsevin kaatumiseen, mutta Kompalla viheltää sen toiselta puolelta kaukaloa. Kolmas estämisjäähy Kanadalle ajassa 4:10.

Parise hermostuu

Tästä alkoi yksi historiallisen ottelun surullisenkuuluisista tapahtumista.

Parise luistelee ympäriinsä ihmetellen, ja hermostuu. Hän saa kuulla estämiskakkosesta, ja lyö mailansa jäähän. Kompalla antaa välittömästi kympin käytösrangaistuksen. Parise ei kuuden vuoden NHL-uransa aikana ollut koskaan saanut käytösrangaistusta.

Parise hermostuu niin, että hän luistelee kohti Kompallaa uhaten lyödä tätä mailallaan. Kompalla irvistää, ja nousee peloissaan yhdelle jalalle.

Guy Lapointe tekee oikein, ja hakee hermonsa menettäneen joukkuekaverinsa pois.

Kompalla tekee oikein, ja heittää J.P. Parisen suihkuun.

Kuulutus aiheuttaa suuren kohinan Luznikilla. Kolme tuhatta kanadalaista aloittaa äänekkäät ”LETS GO HOME! LETS GO HOME!” ja ”DA DA KANADA, NIET NIET SOVIET!” -huudot neuvostoliittolaisyleisön vislatessa hämmentyneenä.

”Minä menetin hermoni pahemmin kuin JP”, kirjoitti Harry Sinden päiväkirjaansa. ”Katselin alas etsien jotain jäälle heitettävää. Heitin pienen pallin kaukaloon, ja se hajosi palasiksi. Sitten otin Fergien tuolin, ja heitin sen. Pelaajamme olivat tuomareitten kimpussa, ja minäkin olisin halunnut päästä lähemmäksi heitä.”

Kanadan pelaajat heittävät samanaikaisesti pyyhkeitä jäälle.

”Tuomarit olivat täysin peittelemättä, avoimesti ja ilman epäröintiä yrittämässä ottaa peliä meiltä. Ei ollut kuin yksi keino saada heidät lopettamaan. Heitin kaiken mahdollisen jäälle ja jatkoin argumentointia niin kauan kuin pystyin. Halusin näitten paskiaisten luulevan, että seuraavasta huonosta vihellyksestä lähetän jonkun pelaajani jäälle heidän peräänsä mailan kanssa.”

Kompalla määrää Phil Espositon istumaan Parisen saaman kakkosen. Hän perustaa tämän väitteen sille, että Esposito oli jäällä Parisen saadessa jäähynsä. Kompallan mukaan tuomari saa silloin valita yhden pelaajan jäältä.

Tällaista sääntöä ei ole olemassa kansainvälisessä sääntökirjassa eikä NHL:ssäkään. Kanadalaiset kieltäytyvät ehdottomasti. Lopulta Dennis Hull istuu kakkosen.

Parise-tapaus viivytti ottelua lähes 10 minuutin ajan. Sinden huomaa Aleksandr Greskon Neuvostoliiton penkin takana ja huutaa tälle. (tämä näkyy dokumentissa)

”Te pyysitte tätä! Sanoimme teille, että tämä tapahtuu jos saksalaistuomarit pääsevät jäälle.”

Gresko painaa päänsä alas.

Esposito tasoittaa

Kanada pääsee tasoihin harvinaisella ylivoimamaalilla ajassa 6:54. Puolustaja Gennadi Tsigankov ottaa estämisjäähyn yrittäessään hidastaa Paul Hendersonin menoa.

Henderson voittaa kaksinkamppailun Vladimir Lutshenkon kanssa kulmassa, ja antaa kiekon siniviivalle Guy Lapointelle. Lapointelta poikittaissyöttö Brad Parkille, joka ampuu suoraan syötöstä päin Tretjakia. Tretjak tekee ensimmäisen torjunnan polvisuojuksellaan, mutta Phil Esposito korjaa reboundin maalin edestä.

Yvan Cournoyer saa ensimmäisen erän viidennen estämisjäähyn ajassa 12:51. Seuranneessa ylivoimapelissä Valeri Harlamov antaa laidalta rystysyötön Lutshenkolle, joka ampuu kaukaa matalan laukauksen kohti maskissa ollutta Drydenia. Mailapuolelta maaliin, peli 2-1 Neuvostoliitolle.

Neuvostoliitto näyttää hallitsevan peliä tässä vaiheessa.

Kanada pääsee tasoittamaan kolme minuuttia ennen ensimmäisen erän loppua Brad Parkin ja Jean Ratellen syöteltyä Parkin kahden Tretjakin kanssa. New York Rangers -pelaajien yhteispeliä. Park ampuu kiekon läheltä takanurkkaan.

Armeija taas edessä erätauolla

”Matkalla pukukoppiin huomasimme, että puna-armeija oli taas tukkinut sisäänpääsymme, kuten pari iltaa aikaisemminkin”, kirjoitti Harry Sinden päiväkirjaansa ensimmäisen erätauon tapahtumista.

”Tällä kertaa en enää halunnut olla herrasmies, ja pyytää lupaa päästä omaan pukukoppiini. Juoksin noin viiden metrin päästä heitä kohti, ja iskeydyin olkapää edellä päin sotilasasujen rintamaa. Onnistuin tyrkkäämään heidät edestäni, ja pääsemään huoneeseen.”

Toinen erä

Heti toisen erän alussa nähdään maali, jota on odotettu. Jakushevin ampuma kiekko ponnahtaa päätyverkoista takaisin maalin eteen. Ken Drydenin yrittäessä kalastaa kiekkoa ilmasta onnistumatta, Aleksandr Shadrin ampuu sen maaliin.

3-2 Neuvostoliitolle.

Seuraavien 10 minuutin aikana peli vapautuu, ja molemmat joukkueet hyökkäävät vuorollaan maalivahtien tehdessä upeita torjuntoja. Ei jäähyjä, eikä maalimerkintöjä.

Kanada tasoittaa taas ajassa 10:32. Rod Gilbert antaa p-pisteen laidan puoleiselta kaarelta syötön maalille nousseelle puolustaja Bill Whitelle, joka ohjaa kiekon maaliin.

Neuvostoliiton paras aloittaja Aleksandr Shadrin voittaa aloituksen Phil Espositoa vastaan, ja antaa rystypuolen syötön sivuttain Jakusheville. #15 ampuu kiekon tarkasti tolpan ja Drydenin välistä maaliin.

Neuvostoliitto jälleen johdossa, maalein 4-3 ajassa 11:43. Shadrin ei saa ansaitsemaansa syöttöpistettä, koska kiekko osui Parkin luistimeen matkalla kohti Jakushevin mailaa.

Espon kuuluisat torjunnat

Peräti 28:08 tässä ottelussa pelannut Phil Esposito tekee vähän myöhemmin kaksi torjuntaa aivan Kanadan maaliviivalla, jotka muistetaan yhä lähes yhtä hyvin kuin Espon maalit. Juri Blinov päättää syöttelyn Vladimir Petrovin kanssa, ja huijaa Drydenin.

Blinovin ei tarvitse kuin työntää kiekko maaliin vihreällä Finnstar-mailallaan, mutta Espositon Northland-mailan iso lapa ehtii torjumaan laukauksen aivan maaliviivalta. Mihailov yrittää saada reboundin sisään, mutta Esposito tekee torjunnan polvisuojuksillaan.

Blinov ei voi uskoa näkemäänsä.

Neljä minuuttia ennen toisen erän loppua puolustaja Pat Stapleton ottaa ansaitun kakkosen poikittaisesta lyötyään Aleksandr Maltsevia. Seuranneessa ylivoimapelissä Neuvostoliiton pelaajat muuttelevat taas paikkoja, pudottaen Jakushevin ja Harlamovin siniviivalle Tsigankovin ja Vasiljevin noustessa ylös.

Neuvostoliitto menee kahden maalin johtoon Vasiljevin annettua poikittaissyöttö maalin kulmalle livahtaneelle Shadrinille. Hyvin paljon Whiten maalia muistuttava tilanne.

Toiselle erätauolle mentäessä Team Canadan laiva näyttää olevan uppoamassa. Joukkue on taas lopettanut luistelun. Neuvostoliittolaiset näyttävät itsevarmoilta kahden maalin johdossaan.

Seuraava maali tulisi olemaan todella tärkeä.

Toinen erätauko

Pelisarjan jälkeen tehdyissä haastatteluissa Kanadan pelaajat kuten Dryden, Henderson ja Ellis ovat muistelleet, miten ilmapiiri pukukopissa ennen kolmatta erää oli vakaa ja tyyni. Kaikki uskoivat pelin olleen vielä voitettavissa. Oli vain keksittävä keinot.

”Meidän on saatava seuraava maali nopeasti”, opastaa Sinden pelaajiaan. ”Mutta älkää unohtako puolustuspeliä. Ensimmäisten 10 minuutin ajan meidän on pidettävä vastustaja niin, ettei se pääse tekemään lisää maaleja. Sen jälkeen voimme ottaa riskejä.”

Ken Drydenin tilastot kahden erän jälkeen: viisi päästettyä maalia 22 laukauksesta, kolme niistä ylivoimalla.

Kolmas erä

Harry Sinden vaihtaa kolmanteen erään Peter Mahovlichin ykkösketjuun isoveljensä Frankin tilalle Espositon ja Cournoyerin rinnalle. Big M oli saanut paikan ykkösessä Parisen saatua suihkutuomion.

Uusi ketju tekee kavennusmaalin ajassa 2:27. Kanada saa haluamansa alun kolmanteen erään.

Peter Mahovlich taistelee kiekon kanssa ylös laitaa pitkin, ja pitää sen hallussaan vielä kulmassa Viktor Kuzkinin tullessa taklaamaan. Mahovlich onnistuu syöttämään kiekon maalille kaatuessaan. Kiekko osuu Gusevin mailaan, ja lentää kohti Espositoa, joka nappaa sen hanskalla luistimiinsa, yrittää ampua ensin missaten, mutta osuu toisella yrittämällään ampuen kiekon maaliin Tretjakin polvisuojusten välistä.

Espo ja Mahovlich halaavat toisiaan, mutta kumpikaan ei hymyile.

Pari minuuttia tämän jälkeen nähdään Summit Seriesin ensimmäinen ja ainoa tappelu. Neuvostoliiton tanakka Evgeni Mishakov ja Kanadan Rod Gilbert pudottavat hanskansa.

Tyylikäs lentävä ranskalainen Gilbert ei ollut tunnettu tappeluistaan NHL:ssä. Hänen kuuluisa sanottunsa ”jos jääkiekkotappelut olisivat teeskenteltyjä, minut nähtäisiin niissä useammin” elää yhä.

Gilbert lyö Mishakovin isokokoisen nenän verille. Erikoisesti molemmille viitoset tappelusta kansainvälisten sääntöjen vastaisesti.

Hetkiä myöhemmin loistavana avojään taklaajana tunnettu Valeri Vasiljev saa erittäin kyseenalaisen kampituskakkosen taklattuaan Bobby Clarken ilmalentoon lonkkataklauksellaan.

Huono tuomaripeli ei siis suosi Neuvostoliittoa joka kerta.

Kanadan ylivoimapeli ei onnistu käyttämään jäähyä hyväkseen isolla jäällä. Summit-sarjassa Kanada teki vain kaksi maalia ylivoimista. Neuvostoliitto teki yhdeksän.

Punakone muuttaa pelityyliään

Kymmenen minuutin kohdalla joukkueet vaihtavat päätyjä. Tässä vaiheessa Neuvostoliitto on yllättäen muuttanut pelityyliään.

”Jostain syystä, mitä en tule koskaan ymmärtämään”, kirjoitti Sinden, ”venäläiset alkoivat pelata puolustuspeliä. Ensimmäisen kerran seitsemän ottelun kahden erän ja 10 minuutin aikana. Painostamisen sijasta he alkoivat jäädä alas puolustamaan johtoaan. Se avasi peliä meille, ja antoi meille parempia mahdollisuuksia tasoittaa.”

Kanada pelaa kovaa vastakarvaa tasoittaakseen pelin.

13. minuutin kohdalla nähdään taas yksi surullisenkuuluisa tapahtuma, josta kahdeksas ottelu muistetaan.

Esposito nousee yli siniviivan ja ampuu korkean laukauksen päin Tretjakia. Kiekon tullessa vapaaksi, Espo lyö sen ilmasta alas, ja menee maalin taakse. Kiekko maalille, josta Cournoyer osuu toisella laukauksellaan, ja nostaa kiekon yli Tretjakin.

Selvä maali, jonka jokainen pelaaja, valmentajat, tuomarit, 15 tuhanne ihmisen yleisö ja sadan miljoonan vahvuinen katsojamäärä kotona televisioitten ääressä näki.

Peli tasan 5-5.

Eagleson hermostuu

Maalituomari ei laita punaista valoa päälle. Alan Eagleson menettää hermonsa tämän nähtyään, ja yrittää päästä toimitsijoitten luo esittämään protestinsa.

Katsomorivien läpi yrittävä Eagleson otetaan pian miliisien haltuun kovakouraisella tavalla.

Laidan vierellä luistellut Peter Mahovlich näkee tapahtuneen, ja hyppää laidan yli. Hän lyö kahta sotilasta mailallaan selkään muitten kanadalaispelaajien saapuessa paikalle mailat ojossa. Myös Harry Sinden, huoltajat, ja yksi Kanadan joukkueen johdon jäsenistä juoksevat kaukalon läpi tilanteeseen.

Yllättyneet sotilaat luovuttavat Eaglesonin Mahovlichille, joka tuo tämän jäälle. Muutaman muun pelaajan avulla kanadalainen kiekkopomo tuodaan läpi kaukalon Kanadan pelaajapenkille, joka tässä tapauksessa sai toimia diplomaattisesti koskemattomana alueena.

Juostessaan yli jään Alan Eagleson ja huoltaja Frosty Forristal näyttävät keskisormeaan Luznikin yleisölle. Eagleson vielä muistaa maalituomarinkin, ja näyttää tälle nyrkkiään.

Kanadan Moskovan suurlähetystö oli nimittänyt erityisen henkilön pitämään huolta siitä, että diplomaattisilta selkkauksilta vältyttäisiin jo etukäteen. Kaikki oli mennyt suhteellisen hyvin tähän saakka.

Peli jatkuu

Pelin oli jatkuttava. Vielä 7 minuuttia ja neljä sekuntia jäljellä. Neuvostoliitto lähti taas hyökkäämään kummankin joukkueen yrittäessä ilmiselvän väsyneinä tehdä voittomaalia.

Runsas minuutti ennen loppua järjestäjät käyvät ilmoittamassa Kanadan pelaajapenkille, että Neuvostoliitto julistetaan pelisarjan voittajaksi paremman maalisuhteen ansiosta.

Minuuttia ennen loppua ykkösketju Esposito – Cournoyer – Mahovlich on päättämässä pitkää vaihtoaan. Sindenin tarkoituksena on lähettää Clarke – Henderson – Ellis jäälle viimeiseen vaihtoon.

Tässä vaiheessa Hendersonilla on niin kova halu päästä jäälle, että hän huutaa Mahovlichille kolme kertaa. Mahovlich tottelee, ja tulee vaihtoon. Henderson ottaa hänen paikkansa vasemmalla laidalla.

Cournoyerin pitäisi jo tulla vaihtoon, mutta hän ampuu kiekon vielä kerran Neuvostoliiton päätyyn, ja jää jäälle. Pelaajapenkiltä huudetaan jo Espositoa vaihtoon, mutta hän kieltäytyy tulemasta pois.

Kiekko päätyy maalin taakse. Vasiljev heittää sen väsyneen näköisenä ränniin, josta oikealle laidalle jäänyt Cournoyer poimii sen, ja yrittää antaa pitkän poikittaissyötön vasemmalle Hendersonille. Henderson yrittää osua kiekkoon, mutta kaatuu maalin taakse Vasiljevin koukkaamana. Hän nousee nopeasti ylös, ja ajaa maalille.

Esposito pääsee koskettamaan irtokiekkoa ensimmäisenä Vasiljevin ja Ljapkinin empiessä, ja ampuu kiekon kohti Tretjakia.

Tretjak torjuu helposti mailallaan. Yhtäkkiä Henderson on hänen edessään, ja ampuu reboundiin. Tretjak tekee torjunnan polvisuojuksellaan kaatuen selälleen. Henderson ampuu uudelleen matalan laukauksen Tretjakin ali.

Henderson on tehnyt maalin

Paul Henderson on juuri tehnyt elämänsä suurimman maalin. Hän kääntyy juhliakseen Tretjakin jäädessä selälleen, ja hyppää Cournoyerin syliin. Koko Kanadan pelaajapenkki tyhjenee, ja tulee paikalle juhlimaan. Jopa Ken Dryden luistelee omalta maaliltaan toisesta päästä.

Neuvostoliitto on lyöty, ja se näkyy pelaajien kasvoista. Sinden lähettää viimeiseen vaihtoon Stapletonin ja Whiten pakeiksi, sekä Peter Mahovlichin, Ron Ellisin ja väsymättömän Phil Espositon hyökkääjiksi. He eivät päästä kiekkoa lähellekään Drydenia.

27 päivää kestänyt sota on lopulta ohi.

Pelaajat kättelevät toisensa yksi kerrallaan, ilmassa on selvää molemminpuolista kunnioitusta. Pelaajien mumistessa toisilleen jotain vieraalla kielellä sanojen merkitys on jokaiselle selvä.

Paul Henderson ja Brad Park valitaan Kanadan parhaiksi neuvostojournalistien toimesta. Brad Park pelasi oikeastaan ainoan hyvän ottelunsa koko Summit-sarjassa viimeisessä.

Hendersonia pyydetään useampaan haastatteluun, joitten jälkeen hän lopulta pääsee pallilleen pukukoppiin. Jostain tuodaan väsyneelle sankarille pullo olutta. Hän istuu paikallaan noin 45 minuutin ajan riisumatta varusteitaan.

Espositon veljesten juhliessa kovaäänisesti pukukopissaan, he ovat yhtäkkiä sanattomia nähdessään pukukoppiin tiensä tekevän vieraan. Nuori Vjatseslav Anisin tulee Kanadan koppiin, ja tuo Phil Espositolle lahjapapereihin käärityn lahjan, sanoen jotain venäjäksi.

Lahja on hopeinen samovaari. Esposito antaa Anisinille mailansa vastalahjaksi.

Ottelun jälkeen joukkueet viedään hotelli Metropoleen pelisarjan päättäjäisillallisille. Vain kaksi Neuvostoliiton pelaajaa tulee paikalle, Aleksandr Jakushev ja Vladislav Tretjak.

Jakushev palkitaan pelisarjan parhaana hyökkääjänä, Brad Park parhaana puolustajana, ja Tretjak parhaana maalivahtina.

Yhteenveto Summit Seriesistä tulee ”27 päivää syyskuussa” -retrosarjan viimeisessä postauksessa torstaina.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton


Scroll to top