27 päivää syyskuussa: Viides ottelu, Moskova

Tasan viisikymmentä vuotta sitten, 22. syyskuuta, 1972, pelattiin Moskovan Luzniki-urheilupalatsissa Summit Seriesin viides ottelu. Retrosarja “27 päivää syyskuussa” seuraa Neuvostoliiton maajoukkeen ja NHL:n parhaista pelaajista kootun Team Canadan välistä historiallista pelisarjaa kanadalaisesta näkökulmasta. Tässä yksitoistaosaisen sarjan seitsemäs osa.

Sisällysluettelo

Viides ottelu, Moskova

Neuvostoliiton ja NHL-ammattilaisista kootun Kanadan välinen historiallinen Summit Series piti kahden viikon tauon Kanadassa ja Neuvostoliitossa pelattujen ottelujen välillä. Syyskuun 22. vuonna 1972 pelattiin Moskovan Luznikin urheiluhallissa viides ottelu.

Tätä ottelua ennen Neuvostoliitto oli voittanut kaksi ja pelannut yhden tasapelin Kanadassa. Team Canada oli voittanut yhden, hävinnyt kaksi ja saanut yhden tasapelin. NHL-pelaajat lähtivät Summit-sarjan toiseen osaan täysin erilaisella asenteella kuin kolmea viikkoa aikaisemmin Montrealissa. Tässä ottelussa Kanadan parhaaksi osoittautuneen ketjun laituri, Toronto Maple Leafsin Paul Henderson nousi ensimmäistä kertaa todella suureen rooliin.

Tässä uusi postaus ”27 päivää syyskuussa” -retrosarjaan, jossa seurataan historiallista Summit Seriesiä NHL-näkökulmasta sen 50-vuotisjuhlan kunniaksi.

Täysin uusi sarja

Pelisarjan siirryttyä Moskovaan, oli selvää, että nyt oltiin aloittamassa täysin uutta sarjaa. Team Canada ei enää aliarvioinut vastustajaansa. Nyt Neuvostoliiton pelitapa ja pelaajat tunnettiin paljon paremmin.

Valmentaja Harry Sinden oli koonnut oman raporttinsa Kanadan pelien perusteella apulaisensa John Fergusonin avulla. Kanadassa pelatut pelit oli unohdettava.

Nyt pelisarja todella pääsisi alkamaan. Fyysisesti ja henkisesti kovin osa olisi nyt edessä. Jokainen jäljellä olevista otteluista tulisi olemaan äärettömän tasainen. Niitä ei voitettaisi pelkästään taidolla ja taktiikalla. Nälkä, intohimo, viha ja moukan tuuri voisi ratkaista kaiken.

Järjestelyjen sujuminen Moskovassa ei ollut Sindenin päällimmäinen huoli.

”Ilmeisesti venäläiset ovat päättäneet esittää ystävällisen isännän roolia”, kirjoitti Sinden päiväkirjaansa. ”Kun kävin täällä heinäkuussa, olin huolissani siitä, miten kaikki sujuisi, kun koko joukkue tulee tänne. Kun saavuimme tänne iltaseitsemältä, kaikki tehtiin meille niin helpoksi kuin mahdollista.”

”Meidät vietiin suoraan läpi ilman tullitarkastuksia, mikä ei yleensä ole tapana. Hotellijärjestelyt olivat miellyttävä yllätys. Tarkistin heti saavuttuamme ruokailuhuoneemme ja yksityisen joukkueelle varatun huoneen. Molemmat olivat erinomaisia.”

Kanadalaiset olivat tuoneet mukanaan 300 pihviä otteluja edeltäneitä ruokailujaan varten. Järjestäjät määräsivät joukkueen erityiskäyttöön kaksi kokkia aterioita valmistamaan.

”Olen tyytyväinen tapaan, jolla venäläiset ovar organisoineet kaiken”, kirjoitti Sinden. ”Pelit ovat tarpeeksi vaikeita. En halua joutua odottamattomiin ongelmiin tällaisessa maassa.”

Harry Sindeniä huolestutti etukäteen eniten tuomaripeli. Hänen mielestään kanadalaisten ei olisi pitänyt suostua pelaamaan pelisarjaa eurooppalaisittain kahdella tuomarilla ja yhdellä linjamiehellä.

”Tiesin, ettei tuolla systeemillä pysytä mukana NHL-tyyppisessä pelissä”, kirjoitti Sinden.

”Epäilyni osoittautui oikeaksi Kanadassa ja Ruotsissa pelatuissa otteluissa. He eivät näe, mitä tapahtuu itse pelitilanteen ulkopuolella. Eurooppalaiset ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtämään, että he voivat käyttää sääntöjä hyväkseen tietyissä tilanteissa.”

Sindeniä huolestutti Neuvostoliiton tapa ottaa trailerinä tilanteeseen luisteleva pelaaja aina pois estämällä tätä, ilman pelkoa jäähystä. Jokaikinen kerta jäähy NHL:ssä. Hyökkäysalueella ylivoimapeliä pelatessaan neuvostoliittolaiset lähettivät usein pelaajan ottamaan yhden puolustajan edestä pois.

Kun puolustaja on saatu edestä pois, nopea syöttö tulee tämän takaa tulevalle hyökkääjälle.

Nämä tilanteet todella harmittivat Sindeniä.

CCCP hellitti kaasujalkaa

Neuvostoliittolaiset olivat voitokkaan Kanadan kiertueensa jälkeen saaneet lomaa valmentaja Bobrovilta. Pelaajat saivat mennä kotiin tapaamaan vaimojaan ja perheitään.

Tätä pidettiin jälkeenpäin asiana, jota ei olisi hyväksytty Anatoli Tarasovin aikana. Neuvostopelaajien lomanviettoa pidettiin myöhemmissä analyyseissa tietynlaisen vapauden ja itsevarmuuden merkkinä, jotka Kanadan voitot olivat mahdollistaneet.

”Tiesimme, että Moskovassa pelattaisiin meidän kaukalossamme”, kirjoitti Vladislav Tretjak asiasta myöhemmin. ”Se oli meidän pahin virheemme. Jos Tarasov olisi ollut valmentajamme, hän olisi huomannut liiallisen itseluottamuksemme.”

”Bobrov ei ollut erityisen kokenut valmentaja, eikä hän huomannut kuinka joukkueemme ”ui kunnianosoituksissa”. Emme harjoitelleet yhtä kovaa kuin aikaisemmin.”

Moskovan ottelut saivat huomattavan suurta kiinnostusta osakseen Neuvostoliitossa. Noin 50 miljoonan katsojan arvioidaan katsoneen pelejä televisiosta maassa, jossa jokaisessa kodissa ei vielä televisiota ollut. Neuvostoliiton asukasluku vuonna 1972 oli 242 miljoonaa.

Pääsylippuja myytiin mustassa pörssissä aluksi 10 ruplan hintaan. Sitten ottelun lähestyessä hinta nousi ensin 25 ruplaan, ja lopulta sataan.

Kanadan Neuvostoliiton suurlähettiläs Gary Smith sai puhelinsoittoja neuvostoliittolaisilta korkean tason byrokraateilta, jotka kyselivät, olisiko hänellä ylimääräisiä lippuja.

Smithillä oli. Hän tiesi, että näistä lipuista tulisi hyvää valuuttaa kansainvälisten suhteitten shakkipelissä.

Muikkuverkot ja paksu jää

Luznikin hallissa Team Canadaa ei kaukalon leveys enää ihmetyttänyt, mutta kaukalon päädyissä pleksin sijasta olleet muikkuverkot saivat pelaajat miettimään keinoja, joilla niitä voitaisiin käyttää hyväksi. Kanadalaiset ammuskelivat verkkoihin kiekkoja harjoitustensa päätteeksi. Ne lensivät katapulttina takaisin kentälle.

Maalivahti voidaan yllättää ampumalla kiekko kovaa verkkoon. Kahdeksannessa pelissä Vladimir Shadrin teki maalin tällaisesta tilanteesta – Ken Dryden ei ehtinyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti.

Kanadalaiset olivat tyytyväisiä pukukoppiinsa, joka oli oikeastaan kolme pienempää koppia yhdistettynä yhdeksi. Huoltajat vuorasivat sen seinät kotimaasta tulleilla sähkeillä, kirjeillä ja onnentoivotuksilla.

Luznikin jää oli pienoinen yllätys NHL-pelaajille. Jää oli noin kolmen tuuman (7.5 cm) paksuinen, mikä tekee siitä kovaksi muuttuessaan kuoppaisen. NHL-kaukaloissa jää on vain vähän yli kahden sentin paksuinen.

Rotat jättävät uppoavan laivan

Team Canadan epäonni jatkui heti Moskovaan tultua. Peliaikaansa tyytymätön New York Rangersin tähti Vic Hadfield ilmoitti palaavansa New Yorkiin.

Hadfield ei päässyt harjoituksissa mukaan pelejä varten suunniteltuihin ketjuihin. Hän meni protestiksi istumaan pelaajapenkille, ja ryhtyi lukemaan kotimaasta tullutta sanomalehteä.

Valmentaja Sinden kehoitti häntä palaamaan harjoituksiin. Hadfield kieltäytyi. Pienen keskustelun jälkeen Vic Hadfield kävi ilmoittamassa Alan Eaglesonille haluavansa palata New Yorkiin.

Sindenin vastaus: ”Hienoa. Laittakaa hänet ensimmäiseen täältä lähtevään lentokoneeseen.”

Nuoret Rick Martin ja Jocelyn Guevremont päättivät myös jättää Moskovan ja maajoukkueensa palatakseen NHL-seurojensa Buffalo Sabresin ja Vancouver Canucksin harjoitusleireille.

Myös heille Harry Sinden ilmoitti, että hän haluaa heidät pois Moskovasta mahdollisimman nopeasti, ensimmäisellä mahdollisella koneella. Eikä hän aio tulla lentokentälle mukaan kantamaan heidän matkalaukkujaan.

Sinden kirjoitti päiväkirjaansa pitävänsä näitä pelaajia uppoavan laivan jättäneinä rottina.

”Tämä puhe siitä, että he halusivat palata NHL-joukkueisiinsa harjoitellakseen on täysi vitsi”, kirjoitti Sinden. ”He ovat harjoitelleet kaksi kertaa kauemmin kuin kukaan NHL-pelaaja. Oikea syy heidän lähtöönsä on se, että he eivät olleet kokoonpanossa. Moskova ei ole yhtä mukava paikka kuin Ruotsi, jos et pääse pelaamaan.”

”He eivät näe aurinkoa taivaanrannassa. He haluavat pois, ennenkuin heistä tulee osa kanadalaisen jääkiekon turmiota.”

Harry Sindenille oli valmentajana tärkeää päästä loikanneista pelaajista eroon mahdollisimman nopeasti. Valmentajalla ei tuossa tilanteessa voi olla aikaa luovuttajia varten. Joukkueen sisäisen sairauden leviämiseen ei ole varaa.

”Kun pelaat maasi puolesta, teet sopimuksen”, sanoi Moskovaan saapunut Kanadan historian hienoin jääkiekkomies, juuri uransa lopettanut Jean Beliveau, Hadfieldin lähdöstä kuultuaan.

”Tiedät, etteivät kaikki pääse pelaamaan. Sellainen tilanne on. Valmentajan on oltava se, joka tekee päätökset.”

Moscow Maple Leafs valtaa Luznikin

Joukkueet marssivat Moskovassa jäälle vierekkäin ottelua edeltäviin seremonioihin. Tämä on jälleen yksi NHL-perinteistä poikkeava tapa. Kanadan Phil Esposito tulee kaukaloon kuin parina nuoren Vladimir Lutshenkon vierellä.

Ensimmäistä kertaa pelisarjassa Neuvostoliitto näyttää nyt punakoneelta kokonaan punaisissa peliasuissaan. Team Canada pelaa Moskovan pelit valkoisissa paidoissa ja mustissa housuissa.

Tuohon aikaan Moskovassa käytettiin suosittua marssilaulua ”Pelkurit eivät pelaa jääkiekkoa” sisääntulomusiikkina.

Luznikin hallin neuvostoliittolaiset katsojat huomaavat noin 3,300 Pohjois-Amerikasta tullutta vierastaan viimeistään kansallislaulujen aikana. O Canada lauletaan äänekkäämmin kuin koskaan aikaisemmin tai jälkeenpäin.

Tämä värikäs, ja erittäin äänekäs ryhmä on tullut pääasiassa Kanadasta. Mukana on myös jääkiekkofaneja Yhdysvaltojen kiekkokaupungeista; New Yorkista, Bostonista, Chicagosta, Detroitista, Philadelphiasta, Pittsburghistä ja muualta. Amerikkalaiset kiekkofanit sulautuvat nopeasti kovaääniseen kanadalaiseen joukkoon.

Suuri osa tästä ryhmästä asuu samassa Intourist hotellissa Kanadan joukkueen kanssa. Kun Team Canada saapuu hotellin aulaan ensimmäistä kertaa, vastassa on satoja turisteja, jotka olivat saapuneet Moskovaan jo edellisenä päivänä.

Valmentaja Sindenin mukaan turistit olivat tuossa ajassa ehtineet jo tutustua paikalliseen vodkaan ja erinomaiseen shampanjaan.

Hurjasti lippujaan ja plakaattejaan heiluttava kanadalaisten kannattajajoukko jättää paikallisten vihellyksen ja ”SHAIBU”-huudon usein täysin oman äänensä alle noin 15 tuhannen katsojan Luznikissa. Vieraita oli kielletty heiluttamasta lippujaan Moskovan kaduilla ja etenkin Luznikin lehtereillä.

Tuota kieltoa ei totella.

20 lentokoneellista kovaäänisiä kanadalaisia on jotain, mitä Neuvostoliitossa ei olla koskaan nähty. Samalla kanadalaiset – joista suurin osa on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan – pääsevät näkemään mystisen maailman rautaesiripun toisella puolella.

Maailmanpolitiikkaa ja kapitalismia

Tässä vaiheessa Summit Seriesiä maailmanpolitiikka on jo astunut vahvasti mukaan jääkiekkotarinan taustalle.

Kanadalainen selostajalegenda, klassisen “He Shoots, He Scores” -sanonnan keksijä, Foster Hewitt selostaa ottelut Moskovasta. Hewitt keskittyy selostuksissaan sataprosenttisesti jääkiekkoon. Hänen lähes metalliselta kuulostava äänensä kuulostaa Helsingin ja Lontoon kautta televisiosignaalina Kanadaan tulleena kuin sotakirjeenvaihtajan raportilta.

Hänen kolleegansa, Neuvostoliiton kiekkoselostaja Nikolai Ozerov, herättää kanadalaisten huomion tavallaan selostaa pelejä suoraan kaukalon laidalla seisten.

Luznikin hallin laidoissa on nähtävillä kapitalismin merkit. Neuvostoliittolaiset ovat päässeet nauttimaan turmiollisen systeemin syntisistä ihanuuksista. Kaukalon laidat on myyty länsimaisille yrityksille.

Kanadalainen olutfirma Molson on ostanut ison laitamainoksen aivan keskikentältä 25 tuhannella dollarilla. Pelisarjan TV-oikeudet kolminkertaisella summalla hankkineen kilpailevan Labattsin kuultua tästä, mainos otetaan pois. Neuvostoliittolaiset ovat vasta opettelemassa kapitalismin pelisääntöjä.

Espo pyllähtää ja lähettää lentosuukon Brezneville

Kansallislaulujen jälkeen, Moskovan valojen soidessa, molempien joukkueitten pelaajat kukitetaan taitoluistelijatyttöjen toimesta.

Kaunis taitoluistelijatyttö Olga Mironova tulee tuomaan Team Canadan tyylikkäälle kapteenille Jean Ratellelle venäläisen tavan mukaan leipää ja suolaa. Luznikin yleisö hurraa, kun Ratelle moiskauttaa ranskalaisesti suudelman tytön poskelle.

Seuranneessa pelaajaesittelyssä Phil Esposito kompastuu ilmeisesti jäässä olleseen kukanvarteen. Espon kaatuminen saa yleisön nauramaan. Esposi nousee ylös teatraalisesti kumartaen ja kiittäen. Hän sanoo myöhemmin lähettäneensä lentosuukon suoraan Leonid Brezneville.

Espositon kuuluisa pyllähdys auttaa rikkomaan huippujännittynyttä tunnelmaa.

Pelisarjan tärkeys näkyy myös Luznikin aitioissa. Paikalle ottelua seuraamaan ovat tulleet kaikki Kremlinin raskaansarjan miehet. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri ja korkeimman neuvoston puheenjohtaja Leonid Breznev. Presidentti Nikolai Podgorny. Pääministeri Aleksei Kosygin.

Näitten miesten ilmeitä ja reaktioita kaukalon tapahtumiin seurataan tarkasti jopa kanadalaisten journalistien toimesta.

Kaksinkertainen rivi miliisejä seisoo näitten herrojen aition ja yleisön välissä. Samanlainen rivi kulkee pelaajapenkkien takana ja molempien maalien takana.

Erilainen Team Canada

Ottelun päästessä vihdoinkin alkamaan jäällä nähdään täysin erilainen Team Canada kuin se, jonka omat katsojat buuasivat jäältä viimeksi Vancouverissa. Hyökkääjät luistelevat kovaa molempiin suuntiin. Vastakarva ehtii ajoissa. Kaikki palaavat alas myötäkarvaan.

Kanadan kova luistelu pakottaa Neuvostoliiton pelaajat virheisiin, joita ei oltu aikaisemmin pelisarjassa nähty.

Ottelussa nähdään myös jotain muutakin ensimmäistä kertaa Neuvostoliitossa. Ajassa 2:21 pidetään kanadalaista televisioasemaa varten mainoskatko.

Luznikin yleisö vislaa äänekkäästi tälle kapitalistiselle tauolle. Äänekkäät kanadalaiset innostuvat samanhenkisesti buuaamaan neuvostoliittolaisyleisön kanssa. Ensimmäinen ja ainoa kerta, kun nämä kaksi eri katsomonosaa buuaavat tai hurraavat jollekin asialle yhdessä.

Valeri Harlamov on selkeästi kanadalaisten erityistarkkailussa tässä ottelussa, kuten aikaisemminkin. Ron Ellis yhtenä NHL:n hienoimmista puolustavista pelaajista jatkaa #17:n varjostamista.

Puolustaja Gary Bergman antaa hanskaa Harlamoville ensimmäisen erän puolessa välissä, ja saa kakkosen kohtuuttoman kovasta pelistä.

Ensimmäinen maali

Ottelun ensimmäisen maalin tekee J.P. Parise ensimmäisen erän 16. minuutilla.

Rod Gilbert antaa kiekon keskialueella nuorelle Gilbert Perreaultille, joka taas väläyttää uskomattomia taitojaan kiekon kanssa. Perreault harhauttaa kokeneen puolustaja Viktor Kuzkinin täydellisesti kahville, ja sitten antaa rystysyötön takavasemmalle suoraan Parisen lapaan.

Parisen nopea laukaus alas Vladislav Tretjakin ali maaliin.

Paul Hendersonin päävamma

Toisessa erässä Bobby Clarke tekee Kanadan johdoksi jo 2-0. Kanadan parhaaksi ketjuksi pelisarjan edetessä kehittynyt Henderson – Clarke – Ellis ketju ottaa kiekon haltuun Neuvostoliiton puolustusalueen aloituksesta Bobby Clarken aloittajan taidoilla.

Hendersonilta kiekko nopeasti takaisin Clarkelle, joka ajaa suoraan maalille ja ampuu kiekon Tretjakin ali Aleksandr Maltsevin estelyistä huolimatta.

Paul Henderson tekee jo kolmannen maalin Kanadalle toisen erän 12. minuutilla. Puolustaja Gennadi Tsigankov blokkaa Guy Lapointen laukauksen mailallaan, mutta Henderson pääsee reboundiin, ja lataa kiekon Tretjakin ja oikean tolpan välistä maaliin.

Isolla jäällä todella elementissään ollut Henderson loukkaantuu toisen erän 15. minuutilla. Hän on pääsemässä yksinläpiajotilanteeseen, kun Alexandr Maltsev iskee mailalla reisille takaapäin, ja kamppaa hänet. Henderson lentää kohti päätylaidoitusta ja iskee päänsä laitaan.

Tajuntansa menettänyt Paul Henderson tulee tajuihinsa vasta huoltaja Joe Sgron avattua kolmannen ammonakkiampullin. Henderson makaa jäässä vielä minuutin ajan tajuissaan. Sitten Frank Mahovlich ja Rod Seiling kannattelevat hänet pukuhuoneeseen.

Toisella erätauolla Henderson itkee pukukopissa. Joukkueen lääkäri Dr. Jim Murray on kehoittanut häntä lopettamaan pelaamisen aivotärähdyksen vuoksi.

Henderson rukoilee valmentaja Sindenilta lupaa saada pelata. Lääkärin määräyksen vastaisesti Sinden antaa Hendersonille luvan palata jäälle jos hän niin haluaa.

Henderson sai niskavamman lennettyään huonossa asennossa päin laitaa. Hän ilmestyy niskatuki kaulassaan seuraavan aamun harjoituksiin. Vain kolme Team Canadan pelaajaa piti kypärää Summit Seriesissä. Tähän ryhmään kuuluminen saattoi pelastaa Paul Hendersonin vakavammalta loukkaantumiselta.

Neuvostoliitto nousee tasoihin ja ohi kolmannessa erässä

Juri Blinov tekee ensimmäisen Neuvostoliiton maalin Tony Espositon taakse, kun kolmatta erää on pelattu 3:34. Neuvostoliitto lähtee nopeasti hyökkäykseen omalta puolustusalueeltaan. Puolustaja Viktor Kuzkin antaa oikealla laidalla avauksen Boris Mihailoville, joka jatkaa yhdellä kosketuksella suoraan vauhdissa olleelle Vladimir Petroville.

Petrov kiertää salamannopeasti vastaantulleen puolustaja Pat Stapletonin, ja tuo kiekon ylös. Siniviivan alla hän syöttää vasemmalle Blinoville. Blinov harhauttaa maaliltaan ulos tulleen Espositon maltillisesti, ja laittaa kiekon tyhjään maaliin.

Hieno maali alusta loppuun.

Kaukaloon palannut Paul Henderson tekee jälleen maalin vain vajaat puolitoista minuuttia myöhemmin heti ensimmäisessä vaihdossaan. Hän saa hienon poikittaissyötön siniviivan alta Bobby Clarkelta, ja luistelee vauhdilla ohi Neuvostoliiton puolustajien.

Nopea lyhyt lämäri ja kiekko alas ohi Tretjakin oikealta.

Vjatseslav Anisin kaventaa tilanteeksi 4-2 ajassa 9:05. Anisin ohjaa puolustaja Juri Ljapkinin siniviivalaukauksen Kanadan maalin oikealta kulmalta Tony O:n jalkojen välistä maaliin.

Kahdeksan sekuntia myöhemmin Vladimir Shadrin tuo Neuvostoliiton takaisin peliin mukaan. Shadrin ampuu kiekon maaliin lähitetäisyydeltä Anisinin syötöstä.

Ajassa 11:41 puolustaja Aleksander Gusev ampuu kiekon kaukaa oikealta pakkiparinsa Aleksandr Ragulinin syötöstä oikeaan ylänurkkaan ohi Espositon. Peli on tasan.

Neuvostoliitto on päässyt tasoihin tehtyään kolme maalia viidessä minuutissa ja 36 sekunnissa.

Vladimir Vikulovin 5-4 voittomaali tulee ajassa 14:46. Vikulov pääsee karkuun, ja ohi puolustaja Rod Seilingin Valeri Harlamovin syötöstä. Vikulov ohittaa Tony Espositon laittamalla kiekon tämän jalkojen välistä maaliin.

Ottelun lopussa Kanadalla on hyvä tilaisuus tasoittaa peli. Yvan Cournoyer varastaa kiekon Harlamovilta, ja ajaa kovaa kohti Tretjakia kiekon kanssa. Tretjak saa hanskansa lähietäsyydeltä ammutun kiekon eteen, ja kiekko menee ohi maalin.

Neuvostoliitto korjaa kiekon heti haltuunsa, ja aloittaa vastahyökkäyksen. Petrov pääsee kaksin Tony Espositon kanssa, mutta Esposito heittäytyy eteen, ja saa kiekon turvaan.

Kanadan joukkue poistuu kättelyjen jälkeen hävinneenä jäältä kanadalaisyleisön hurratessa sille kovaäänisesti ja laulaen O Canadaa seisaalleen nousten. Katsomossa jollain on isokokoinen ”MISSION IMPOSSIBLE” -plakaatti.

Kanada hukkasi johtonsa kahdesti

NHL-ammattilaiset hukkasivat viidennessä pelissä sekä 3-0, että 4-1 johtonsa. Neuvostoliitto teki viisi maalia viimeisessä erässä. Näistä neljä peräkkäin ottelun viimeisen 10 minuutin aikana. Loistava näyte CCCP:n kunnosta ja peräänantamattomuudesta.

Jean Beliveau sanoo Moskovassa, ettei hän ollut aikaisemmin voinut uskoa, miten NHL:n parhaat ammattilaiset voivat hävitä Neuvostoliitolle. Le Gros Bill oli viettänyt syyskuun lomailemalla Euroopassa. Hän ei ollut ennen tätä nähnyt yhtään ottelua.

Nähtyään joukkueet jäällä hän ymmärsi.

”Kunto. Neuvostoliittolaiset ovat huippukunnossa. He eivät ole vain jääkiekkoilijoita. He ovat urheilijoita”, sanoo Beliveau.

Vaikka Kanada selvästi hallitsi tapahtumia jäällä, ja ajoi peliä 50 minuutin ajan, sen kohtalo näytti sinetöidyltä Vikulovin maalin jälkeen.

Suhteellisen siisti ottelu, jossa jaettiin vain 10 jäähyä. Mielenkiintoisesti näistä kuusi annettiin kahdelle miehelle kerrallaan; Ellis ja Harlamov ensimmäisessä, White ja Blinov toisen lopussa, Clarke ja Tsigangov kolmannessa.

Erotuomareina toimineet Ruotsin Uve Dahlberg ja Tsekkoslovakian Rudy Bata hoitivat hommansa erinomaisesti. He antoivat pelaajien pelata, mutta ottivat taidolla ja linjansa pitäen pahimmat rikkeet pois. Tämän tuloksena molemmat joukkueet keskittyivät pelaamaan hyökkäävää jääkiekkoa.

Sindenin pettymys

”Meidän kohtalomme ei selvästi ole voittaa tätä”, kirjoittaa Harry Sinden pettyneenä päiväkirjaansa.

”Tärisen yhä raivosta. En ole koskaan tuntenut oloani niin avuttomaksi kuin tänään kolmannessa erässä, kun venäläiset tekivät viisi maalia meitä vastaan. Viisi maalia maailman ”parhaita” pelaajia vastaan! Sitä on vieläkin vaikea uskoa, vaikka näin sen vain pari tuntia sitten.”

”Hitaan alun jälkeen otimme pelin hallintaamme ,ja olimme selvästi niskan päällä toisen erän lopussa. Sitten jotain tapahtui, enkä rehellisesti tiedä miksi. Venäläiset eivät pelanneet yhtään eri tavalla. Me lopetimme luistelemisen.”

”Miksi helvetissä 17 tai 18 kaveria yhtäkkiä lopettaa luistelemisen? Ymmärrän, jos se tapahtuu parille tai yhdelle ketjulle. Mutta koko joukkueelle?”

Sinden oli odottanut voittoa tässä ottelussa. Joukkue oli harjoitellut kovaa ja keskittynyt. Jokainen oli kuunellut pelisuunnitelman tarkasti.

Kaikki olivat olleet valmiita ennen ottelua. Taikauskoisen Phil Espositon mailat ristissä ja hanskat hänen edessään. Koko joukkue oli istunut bussissa valmiina lähtöön 20 minuuttia ennen lähtöaikaa.

Ottelun jälkeen Sindeniä tai John Fergusonia ei nähdä lehdistötilaisuudessa. Valmentaja Bobrov saa hoitaa sen yksin.

”Menin ottelun jälkeen Fergien kanssa valmentajien huoneesen ja löin oven kiinni”, kirjoitti pettynyt Harry Sinden päiväkirjaansa. “En halunnut nähdä pelaajia. En halunnut jakaa tuskaani heidän kanssaan. Venäläiset olivat laittaneet kahvikupit pöydälle odottamaan kannun kanssa. Join pienen tipan ja sitten heitin kupin palasiksi päin seinää.”

”Jäimme huoneeseen kiroilemaan, kunnes pelaajat olivat jo lähteneet hallilta. En halunnut nähdä pelaajia, koska olisin sanonut jotain ajattelematonta. Tällaisen jälkeen ei ole mitään, minkä voisi sanoa oikein. Olen sanonut kaiken, minkä pystyn sanomaan kuuden viikon ajan. He ovat kuunnelleet tarpeeksi.”

”Nyt heidän on keksittävä itse vastaukset.”

Tilastotodennäköisyydet Neuvostoliiton puolella

Neuvostoliiton joukkue ei ollut koskaan hävinnyt kolmea ottelua peräkkäin. Jos Kanada häviäisi seuraavan ottelun, Neuvostoliitto voittaisi Summit-sarjan jo kuudennessa pelissä. Vain ihme voisi pelastaa kolme ottelua viidestä hävinneen Team Canadan tässä vaiheessa.

Voittaakseen Summit-sarjan sen pitäisi voittaa kaikki kolme jäljelläolevaa peliä Moskovassa.

Viidennen ottelun psykologinen vaikutus Team Canadan pelaajiin oli kuitenkin päinvastainen kuin olisi voinut odottaa. Ottelun jälkeen haastateltu Phil Esposito näkee tappion toisella tavalla.

”Ajattelenko, että tämän ottelun häviäminen satuttaa meitä henkisesti seuraavaan peliin valmistautuessa?”, kysyy Espo. “Tässä ei ole kysymys mistään henkisestä. Me tiedämme nyt, kumpi on parempi joukkue.”

”Me emme tule häviämään enää yhtään peliä tässä sarjassa.”

Selkeä kokoonpano

Ottelun jälkeisenä päivänä myös nuori Gilbert Perreault päättää jättää Moskovan ja palata Buffaloon. Neljän pelaajan luovuttaminen oikeastaan auttaa valmentaja Harry Sindeniä.

Nyt hänen on helpompi päättää kokoonpanonsa seuraaviin kolmeen otteluun.

Se tulisi pysymään lähes samana.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton


Scroll to top