Liikaa harjoitusotteluja?

NHL-harjoitusleirit ovat täydessä käynnissä! Ja harjoituspelejä on paljon. Miksi harjoitusotteluja on niin paljon? Kuka niitä jaksaa katsoa? Mitä järkeä on jopa kahdeksassa merkityksettömässä ottelussa ennen oikean sarjan alkua? Tässä muutama kommentti.

Kahdeksan harjoitusottelua?

Mitä järkeä on NHL-harjoitusotteluilla? Veteraanit pelaavat 7-8 “Exhibition” -pelistä ehkä 3-4 päästäkseen pelituntumaan ennen tosipelien alkua. Nekin pelit pelataan pääasiassa puolivaloilla. Kokoonpanot vaihtuvat lähes täysin ilta illan jälkeen.

Pelaajia on mukana niin paljon, että esimerkiksi Vancouver Canucks ja Calgary Flames pelasivat sunnuntaina toisiaan vastaan sekä Vancouverissa että Calgaryssä. Ottawa Senators ja Toronto Maple Leafs tekivät saman lauantaina Ottawassa ja Torontossa.

Edmonton Oilers, Calgary Flames, ja St.Louis Blues lännessä, sekä Ottawa Senators, Detroit Red Wings, Columbus Blue Jackets, ja Montreal Canadiens idässä, pelaavat kaikki peräti kahdeksan turhaa peliä harjoitusleirin aikana.

Muutama muu joukkue pelaa seitsemän kertaa, noin puolet kuusi. Nashville Predators pelaa vain viisi harjoituspeliä. Tampa Bay Lightning joutui juuri perumaan kaksi hurrikaanin takia, ja pelaa siksi vain neljä kertaa.

Onko tosiaan tarvetta pelata näin paljon täysin merkityksettömiä harjoituspelejä? Kukaan ei välitä, kuka nämä pelit voittaa. Tilastoja ei pidetä.

Asialla on aina, koska kyse on ammattilaisurheilusta, selkeä taloudellinen puoli. Montreal Canadiens ja Ottawa Senators pelaavat lokakuun aikana neljä kertaa toisiaan vastaan vielä harjoituskauden aikana.

Liikaa hypetystä?

Harjoitusleiripelien aikana innostutaan liikaa. Nuori prospekti pääsee tekemään maalin tai pari, ja puhutaan jo varmasta NHL-pelaajasta. Joka vuosi saamme lukea innostuneita kirjoituksia sen ja sen pelaajan uskomattomasta harjoitusleiristä ja hienoista leiripeliesityksistä (joitten voitosta kukaan ei siis välitä, eikä tilastoja esitetä missään), mutta NHL-kauden alkaessa pelaaja löytääkin itsensä dieselinhajuisesta farmijoukkueen bussista.

Tosiasiassa pelipaikat on jo jaettu kauan sitten. Onnistunut harjoitusleiri voi johtaa 1-2 paikkaan joukkueessa, eikä siitäkään ole minkäänlaista varmuutta.

Viime viikolla pelattiin prospektiturnauksia tulokasleirien yhteydessä. Kauniissa Pentictonissa Brittiläisen Kolumbian vuoristossa, Traverse Cityssä. Hienoja tapahtumia. Jotkut pelaajat herättävät huomiota näissä, ja saavat kutsun pääleireille.

Tule huomatuksi

Edmonton Oilers (otan esimerkiksi, koska joukkueen harjoituspelit voi nähdä televisiosta nappia painamalla, tai läheisessä hallissa) on pelannut jo kaksi harjoitusottelua. Ensimmäisen kotona Winnipeg Jetsiä vastaan sunnuntaina, ja toisen heti maanantaina Seattlessa.

Kraken peluutti kahdeksaa NHL-hyökkääjää, ja kolmea NHL-puolustajaa, mikä näkyi selvästi.

Kummassakaan pelissä ei tapahtunut mitään erikoista. Kokoonpanot eivät muistuttaneet paljoakaan NHL-kokoonpanoja. Näitä otteluja ei saa yliarvostaa eikä aliarvostaa.  

Pelaajan, joka tulee leirille vakituisen NHL-joukkueen ulkopuolelta, kuten joitakin kertoja Showssa käyneen, farmissa kokemusta keränneen, tai junnukiekosta/yliopistokiekosta/Euroopasta tulevan toivon, on pakko pelata tavalla, joka saa valmentajat ja scoutit huomamaan hänet näissä peleissä.

On jotenkin erotuttava muista. Tultava huomattuksi. Sillä, jos et tule huomatuksi nyt, on paljon vaikeampaa erottua laumasta, kun “isot pojat” tulevat pelaamaan harjoitusleirin viimeiset pelit.

Veteraaneiksi laskettavat NHL-pelaajat ovat erilaisessa tilanteessa. Jo NHL-kannuksensa hankkineitten ei tarvitse päästä esille. Yksi huono harjoitusottelu ei vie heiltä paikkaa maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa. Ei ainakaan vielä.

Edmonton Oilersin Markus Niemeläinen on hyvä ottaa esimerkiksi pelaajasta, jonka on esiinnyttävä edukseen harjoitusleiripeleissä. Niemeläinen on isokokoinen, erittäin hyvin luistimillaan liikkuva pakki 198-senttiseksi. Kehitystä on tullut joka vuosi silminnähtävästi. Vuodet hyvässä junnusarjassa, Suomessa ja AHL:ssä ovat johtaneet todella lähelle vakituista NHL-paikkaa.

Niemeläinen omistaa erityistaidon, jollaista ei ole kenelläkään muulla Oilersin organisaatiossa. Hän pystyy taklaamaan kovaa ja puhtaasti ja oikea-aikaisesti vastustajia jäällä. Kiekollinen peli on kehittymässä. Hän osallistui hyökkäyksiin jonkin verran sunnuntaina, ja teki maalin.

Edmonton hankki kesällä Nail Yakupov -draftin kakkosnimen Ryan Murrayn puolustuksen seitsemänneksi mieheksi. Yksi nimi Niemeläisen edellä muonavahvuudessa, mutta loukkaantumisia tulee kauden aikana aika varmasti. Silloin tulee tilaisuuksia muille.

Toinen Edmonton Oilersin leirille osallistuva pelaaja, joka on käyttänyt saamansa mahdollisuudet hyväkseen, on Dylan Holloway. Hän oli tulokasleirin paras pelaaja Pentictonissa. Hän on jatkanut samalla tavalla.

Holloway pelasi Jetsiä vastaan hyvin tilastojen perusteella. Maali, pluspelaaja, yli 17 minuuttia, kiekonriistoja, ei menetyksiä, voitti puolet aloituksistaan. Mutta katsomalla, vanhan koulun menetelmällä, paljastuu vielä enemmän.

Dylan Holloway pelaa jokaisen vaihdon, kuin NHL-paikka olisi todistettava juuri siinä vaihdossa. Hän pelaa erikoistilanteita. Yrittää kaikkensa joka hetki. Jäähallissa on hiljaista, paljoa mitään ei tapahdu leiripelissä, mutta tämä 21-vuotias entinen yliopistopelaaja pelaa kuin loppuottelussa.

Joitakin NHL-pelaajia samalla jäällä, Holloway oli kentän paras pelaaja. Helppoa nähdä tämä mies NHL-kauden aloittavassa kokoonpanossa, mutta siihen on vielä pitkä pitkä matka.

Dylan Holloway on korkea NHL-varaus. Hän tulee jo muutenkin saamaan mahdollisuutensa. Mutta hän on tehnyt asiasta’ helpomman valitsijoille.

Harjoitusottelut tärkeä kehityspaikka

Vaikka oikeita NHL-pelipaikkoja ei käytännössä montaa oteta suoraan harjoitusleireiltä, ei ehkä edes yhtä tai kahta enempää (katso vaikka joukkueitten palkkakattotilanteita), pelaajakehityksen kannalta näillä “turhilla” peleillä on kuitenkin aina oma tehtävänsä.

Kuten todettua, NHL-paikasta haaveilevan on tehtävä näissä peleissä jotain, millä erottua muista, millä tulla huomatuksi. Jokaisella pelaajalla on omat vahvuutensa, syyt, miksi hänet on leirille kutsuttu.

Joku on taklaaja, joku on karvaaja, joku blokkaa laukauksia, voittaa aloituksia. Tehdäkseen vaikutuksen pelaajan on tultava ulos omalta mukavuusalueeltaan harjoitusleiripeleissä. Toiset eivät halua vetää huomiota puoleensa. Toiset eivät halua aiheuttaa pahaa verta, vaikka juuri niin pitäisi tehdä. Hyvällä tavalla.

Jos pelaaja jättäytyy huomaamattomaksi seinäruusuksi, hänen nimensä sivuutetaan nopeasti. Se on try out -kulttuurin ominaisuus, oikein tai väärin. On pakko tehdä jotain, millä erottua laumasta. Ei välttämättä tarvitse tehdä maaleja. Peliin kuuluu niin paljon muutakin.

Ei ole väliä, kenen kanssa pelaa ketjussa. Tai mikä on oman joukkueen tilanne harjoituspelissä. Harjoitusleiritoivon on pelattava kuin kyseessä olisi jääkiekkouran viimeinen peli, koska se voi olla ainakin tämän syksyn viimeinen peli ylhäällä.

Ammattilaispelaajan on käytettävä jokainen vahvuutensa, käännettävä kaikki kivet valmistautuakseen työpaikan ottamiseen. On tultava leirille parhaassa mahdollisessa kunnossa. Ja pelattava, esiinnyttävä niin hyvin, että valmentajat haluavat nähdä lisää. Jokainen kamppailee pelipaikasta jonkun toisen, samantyyppisen pelaajan kanssa.

Hyviä pelaajia käy harjoitusleireillä joka vuosi. Pelaajia, jotka eivät ymmärrä, tai osaa nostaa tasoaan oikeassa paikassa. He pelaavat, nostavat päivärahansa ja pakkaavat eri seurojen logoilla varustetut kassinsa.

Kaikki nämä harjoitusottelut eivät ole kuitenkaan turhia.

Pelaajakehitys

Pelaajien scouttaus, kykyjenetsintä, varaaminen, oikeiden pelaajatyyppien löytäminen ja sen jälkeen näitten pelaajien kehittäminen paremmiksi oman organisaation puitteissa, tai ainakin silmien alla, on äärimmäisen tärkeää menestystä haluaville NHL-seuroille.

Ja tässä kohtaa on puhuttava näitten “turhien” harjoitusottelujen merkityksestä.

Niitten ansiosta NHL-seurojen listoilla olevat prospektit pääsevät pelaamaan pelejä, joihin he muuten eivät pääsisi. He saavat tilaisuuden näyttää osaamistaan.

Jopa vain yksi ottelu. NHL-joukkueen pelipaidassa, NHL-hallissa, NHL-valmentajien luotsaamana, oikeitten NHL-pelaajien kanssa samaan aikaan jäällä (eivät kaikki, mutta silti), on iso ja tärkeä hetki kehittyvälle pelaajalle.

Hieno tilaisuus nähdä ja kokea miten nopeita, vahvoja ja taitavia pelaajat tällä tasolla ovat. Huikean tärkeä asia pelaajan itseluottamukselle ja kehitykselle.

Tottakai harjoituspelejä pelataan, jotta ammattilaisseura saa rahaa. Otteluihin päästäkseen on maksettava pääsyliput. Ottawa ja Montreal eivät pelaa monta kertaa peräkkäin vain urheilemisen ilosta.

Kun nämä pelaajat palaavat junnupaikkakunnilleen, tai muihin sarjoihin, nyt he ovat saaneet maistiaiset. He tietävät seuraavana vuonna, seuraavalla kerralla, mitä vaaditaan. Kokemus antoi motivaatiota.

Jake ja motivaatio

Yksi parhaista esimerkeistä yllämainitun kaltaisista pelaajsista on Toronto Maple Leafsin puolustaja, Stanley Cup -mestari, lähes seitsemänsadan NHL-runkosarjapelin konkari, nyt 33-vuotias Jake Muzzin.

Muzzinille tehtiin hänen varausvuonnaan selkäleikkaus. Hän pelasi vain 37 ottelua OHL-junnusarjassa. Paikallinen Pittsburgh Penguinsin scoutti ehdotti kuitenkin hänen varaamistaan Pensille. Pittsburgh teki varauksen kesän 2007 NHL Draftin viidennellä kierroksella.

Sen jälkeen kaksi kautta junnukiekkoa lisää, mutta ne eivät menneet onnistuneesti. Pittsburgh ei tarjonnut sopimusta.

Takaisin varaustilaisuuteen, mutta yksikään NHL-seura ei ollut kiinnostunut. Jake Muzzin otti tämän motivaationa. Hän halusi näyttää. Hän treenasi kesän niin kovaa kuin pystyi. Hän pääsi Chicago Blackhawksin kehitysleirille. Hawks ei tarjonnut edes kutsua tulokasleirille.

Muzzin onnistui pääsemään vielä samana syksynä (2009) Nashville Predatorsin tulokasleirille. Hän pelasi yhden ottelun kohtalaisesti ja toisen paremmin. Sai kutsun Predsin pääleirille. Lopulta Nashvillekin lähetti hänet kotiin. Ei sopimustarjousta.

Jake Muzzin palasi vielä OHL:n Soo Marie Greyhoundsiin pelaamaan vielä yhden kauden junnukiekkoa yli-ikäisenä. Hän otti senkin motivaationa. Seurasi 15 maalin ja 67 pisteen kausi. Hän voitti OHL:n parhaan puolustajan palkinnon.

NHL-seurat alkoivat kiinnostua.

LA Kings tarjosi sopimuksen. Ammatilaisura alkoi kahden ja puolen kauden peleillä AHL:n Manchester Monarchissa, jossa hän oli alussa viltissä pitkiä aikoja, pääsemättä edes pukemaan.

Kolme NHL-organisaatiota sanoi suoraan ei Jake Muzzinille. Muut eivät sanoneet mitään.

Nyt siis lähes seitsemänsadan NHL-ottelun konkari. Stanley Cup-mestari, maailmanmestari (2015) ja World Cup-mestari (2016).

Paljon turhia harjoitusotteluja leireillä?

Liikaa turhia pelaajia?

Ei aina. Jossain on uusi jakemuzzin yrittämässä, aivan varmasti.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton


Scroll to top